Levyarvio: Rockhouse Strutters


ROCKHOUSE STRUTTERS – Rockhouse Strutters
(Moondog Music MOONCD2302)

Onko Mikkelliin menijöitä, juna meni just ja kovaa menikin, sillä kiskoilla kolkuttaa Rockhouse Strutters. Vaikka basisti Iikku Rieposen, kitaristi Jukka Kuitusen, rumpali Jouni Häyrisen sekä laulusolisti Maku Tuomisen muodostama bändi on ollut pystyssä jo edellisestä presidenttikaudesta lähtien, niin alkuvuodesta ilmestynyt ”nimetön” on nelikon debyyttialbumi. Pääosa kappaleista on lainatavaraa, kuten Roy Orbisonia, Carl Perkinsiä ja vastaavia, mutta pari originaaliakin on mukaan otettu. Kuitusen ja Tuomisen kirjoittamat Cruisin’ ja Poor Luck Daddy-O ovat ihan kelpo kamaa ja niiden perusteella olisi mukana voinut olla enemmänkin omaa tuotantoa. No, ehkä niillä tulevilla julkaisuilla sitten…

Suurin osa kappaleita on minulle vieraampia, enkä ajanpuutteen takia lähde etsimään alkuperäisiä verrokeiksi, joten voin pitää näitä originaalilevytyksinä. Aloitusraidan My Baby Don’t Rock krediiteissä lukee McDaniel, mutta kyseessä ei ole Ellas McDaniel eli tuttavallisemmin Bo Diddley vaan Luke McDaniel, joka puolestaan käytti taiteilijanimeä Jeff Daniels. Jo alkutahdeista huomaan, että bändillä on tuore näkemys rockabillyyn ja he saavat soittamansa musiikin kuulostamaan mielenkiintoiselta. Carl Perkinsin Her Love Rubbed Off on varsin mainio ja omista teoksista mieluisin on levyn hurjimman kitarasoolon sisältävä Cruisin’.

Kone potkaistiin käyntiin varsin roheasti ja hurjaa menoa on tarjolla läpi koko levyn, sillä balladeja ei löydy ainuttakaan. Ainoa edes hieman hillitympi veto on viimeisenä kappaleena oleva Rock House, mutta nyt ollaankin jo lähellä pääteasemaa, joten lienee myös syytä hiljentää.

Tämän levyn perusteella kotimainen rockabilly elää ja hengittää vahvasti. Mikäli jollain festarilla on bändiin mahdollisuus tutustua, niin suosittelen paikalle menemään. Jos joku epäilee bändin taitoja, niin näytteitä voi käydä katsomassa YouTubesta, mutta ei ole pakko.

Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 2/2023)

Share